Kaupungit

Kaupungit

Verona

Alkuun täytyy todeta, että kyllä Helsinki-Vantaa on yksi toimivimmista lentoasemista. Check-in ja turvatarkastus hoituvat tosi sujuvasti vaikka liikkeellä on paljon ihmisiä. Matka siis alkoi sujuvasti ja lento oli melkein ajoissa perillä Veronassa, jonka lentokenttä puolestaan on pieni ja vanhanaikainen - onneksi on lähtö Milanosta. Matka Veronan keskustaan rautatieasemalle sujuu nopeasti lentokenttäbussilla ja alta tunti laskeutumisesta olemme jo kirjautumassa hotelliin, jonka olimme varanneet melko läheltä rautatieasemaa. Koska liikumme jalan ja julkisilla niin tällä tavoin ajattelimme minimoida laukkujen raahaamista kulkuneuvosta majapaikkaan. Hotelli Leon d’Oro on ihan siisti, vaikka huoneet hiukan kulahtaneita ovatkin. Matkaa keskustaan Verona Arenalle on noin kilometri, joten kaikki on kävelyetäisyydellä.

Jo heti lentokentällä bussijonossa vastaan iski melkoinen lämpö ja kosteus. Lämpötila oli pitkälti päälle 25 astetta läpi yön. Ensimmäisenä iltana alkuun nopea pizza ja sitten lyhyt tutustumiskävely keskustassa, lasillinen viiniä hyvässä viinibaarissa ja takaisin nukkumaan.

Seuraava päivä, juhannusaatto, oli varattu “turismille” eli kiertelimme siellä täällä pitkin vanhaa kaupunkia. Väkeä oli paljon varsinkin pääkaduilla ja Areenan ympäristössä. Areenan lisäksi toinen Veronan päänähtävyyksistä on Julian parveke (siis niin kuin Shakespeare sen näytelmäänsä sijoitti). Parveke on keskustassa sisäpihalla ja jonohan oli melkoinen - jätimme tämän parvekkeen suosiolla muille katseltavaksi ja keskityimme kymmeniin muihin parvekkeisiin. Onhan tuo keskusta ihan mukava ja kompakti, mutta väkeä vain on liikaa - ei jää mieleen yhtenä suosikkipaikoista.

Myöskään juhannuspäivälle meillä ei ollut mitään erikoista ohjelmaa. Jostakin huomasin, että jonkin matkan päässä hotellista oli aamupäivällä markkinat – sinne siis. Markkinat olivatkin melkoiset suuret. Myyntitelttoja oli kaiken kaikkiaan varmaan noin kilometrin matkan: pääosin halpoja vaatteita, jonkin verran sekalaista tavaraa ja muutama ruokakoju. Varsinaiset ruokamarkkinat nämä eivät olleet, vaikka ne muutamat kojut, jotka olivat mukana, olivat todella monipuolisia: juustoja, mereneläviä, kasviksia hyvin monipuolisesti. Italialaiset usein suosivat näitä torikojuja supermarkettien sijaan.

Iltapäivä ja ilta meni kaupunkia kiertäen ja ruokaillen (joista ruokailuista toisella blogin sivulla tarkemmin). Vanhan kaupungin pohjoispuolella, Adige joen toisella rannalla kohoaa sadan metrin korkuinen kukkula, josta koko keskusta näkyy upeasti. Kukkulalle voi joko kävellä portaita tai kulkea funikulaarilla.

Iseo

Iseo-järvi ja Iseon kaupunki sijaitsee noin 40 km Brescian kaupungista luoteeseen. Itse kaupunki on järven etelä rannalla ja siitä etelään alkaa Po-joen tasanko, mutta muuten järven rannoista nousee Alppien etelärinteet. Korkeimmat huiput lähetöllä nousevat puoleentoista kilometriin. Järvi on noin suurin piirtein Lohjanjärven kokoinen pinta-alaltaan, mutta jopa 500m syvä. Wikipedian mukaan vettä on 8-kertaisesti Lohjanjärveen verrattuna. Järven keskellä on Monte Isolan saari joka sekin kohoaa 400 m järven pinnan yläpuolelle (ja melko jyrkästi). Saari on melko erikoinen sen suhteen, että vaikka siellä asuu muuta tuhat asukasta niin autolla saa ajaa ainoastaan lääkäri ja pappi. Muut kulkevat lähinnä skootereilla. Järven rannalla on yhteensä kymmenkunta pikkukaupunkia joiden väliä voi kätevästi kulkea junalla tai linjalaivoilla.

Ulkoilmaihmiselle Iseo on huippu paikka. Vuorten rinteillä on kymmeniä vaellusreittejä, pyöräilylle on mainiot olosuhteet piti niin tasamaasta tai mäen noususta. Myös uimaan pääsee järveen ja triathlonisteille tämä on kyllä hyvä harjoitteluympäristö. Tällä kertaa minulla ei ollut tarkoitusta ajella pyörällä, joten keskityimme lähinnä vaeltamaan tehden pari päiväretkeä.

Iseon kaupungin vanha keskusta on melko kompakti, tyypillinen italialainen vanhan kaupungin keskusta: kapeita katuja, kaupungintalo, keskusaukio, pieniä kivijalkaliikkeitä, muutama hotelli, ravintoloita ja baareja sekä ennen kaikkea autoliikennettä oli rajoitettu. Oikein idyllinen paikka. Isommat kaupat ovat vanhan keskustan ulkopuolella. Odotimme, että kaupunki olisi täynnä saksalaisia turisteja, mutta jostakin syystä heitä ei nyt niin hirveästi ollut. Pääosin kaduilla kuuli italian kieltä.

Järven keskellä oleva saari on kyllä käymisenarvoinen paikka. Olimme siellä käyneet jo aikaisemmalla matkalla vaeltamassa. Tällä kertaa kävimme siellä vain pikaisesti. Laivamatka Iseosta kestää varin verran. Istuimme hetken aperitiiveilla pienessä rantakahvilassa ja kävelimme pitkin rantakatua. Saarella on jotenkin seesteinen tunnelma, koska autoja ei ole eikä tällä kertaa suurta turistiryntäystä. Saarella on myös muutama hotelli, joten jatkossa kannattaa harkita myös yöpymistä siellä.

Alueesta ja ajankohtaisista tapahtumista löytyy enemmän https://visitlakeiseo.info/en/ . Voin suositella tätä kohdetta lomailemiseen, jos Pohjois-Italian järvet kiinnostavat, mutta ei halua mennä sinne minne kaikki muutkin menevät (Garda, Como, Lugano, Maggiore).

Torino

Torino on yksi suosikkikaupungeistani, sopivan kokoinen muttei mikään turistirysä. Toki matkailijoitakin on, mutta he hukkuvat hyvin paikallisten sekaan. Ja englannilla pärjää hyvin (kuten myös Veronassa ja Iseossakin), vaikka muutaman sanan italiaakin ymmärrän ja osaan sanoa. Kaupungin erikoisuus on katetut jalkakäytävät, joita on kaiken kaikkiaan 18 km. Nämä muodostavat Euroopan suurimman yhtenäisen jalankulkualueen. Ison italialaiskaupungin tapaan kadut on täynnä pikku vaateputiikkeja ja kahviloita sekä tietenkin jäätelöliikkeitä. Isommat kaupat ovat ydinkeskustan ulkopuolella. Vaikka jalankulkualue on valtava se ei estä autoilla liikkumista ihan keskustassakin. Joukkoliikenteestä vastaavat ratikat, bussit sekä metro, joilla matkustaminen on suomalaisen kannalta halpaa – 24 tunnin päivälippu maksaa 4€. Ratikoista sen verran, että käytössä on suht’ uusia, vähän vanhempia ja sitten tosi vanhoja 50-luvin lopulta. Ensimmäinen linja otettiin käyttöön jo 1871.

Olimme varannet huoneiston jälleen läheltä rautatieasema Porta Susaa. Huoneisto oli siisti, mutta yllättävän pieni ainakin verrattuna siihen mielikuvaan mitä netin kuvien perusteella sai: pieni oleskelutila, keittotaso, makuusoppi sekä kylppäri. Suihkukaappi oli kyllä ahtain, missä olen ollut. Ilmastointi oli kyllä hyvä lisä tässä huoneistossa. Olimme kaupungin keskustassa kuudennen kerroksen vinttiasunnossa ja meillä oli iso parveke sisäpihalle. Vaikka asuimme isojen teiden risteyksessä niin liikenteen ääni ei juurikaan kuulunut edes parvekkeelle.

Maisema parvekkeeltamme

Asuintalomme

Sunnuntaipäivä meni kävellessä ympäriinsä kaupunkia. Kahvilasta ja iltaravintolasa hiukan enemmän toisella sivulla. Kävimme myös tsekkaamassa seuraavan päivä Tour de Francen maalipaikan – sen vuoksihan me täällä olemme. Maanantaiaamupäivä meni sitten taiteen ja iltapäivä Tourin merkeissä ja näistä siis toisaalla lisää.

Tiistai-iltapäivälle, kun olimme saapuneet junalla takaisin Pinerolosta, osuin yksi rankimmista ukkoskuuroista, jonka olen nähnyt ja olen sentään jonkin verran matkustellut paikoissa, joissa vettä voi tulla melko reippaasti. Yhtenäinen salamien välke ja ukkosen jyrinä, mieletön tuuli ja vettä taivaasta ihan mielettömästi. No se kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen tiet virtasivat jokina.