Il Dosso Archetti

Franciacorta

Jo roomalaiset 2000 vuotta sitten totesivat Iseo järven eteläpuolen ja Brescia kaupungin luoteispuolen väliin jäävän tasangon sopivan erityisen hyvin viininviljelyyn. Alue sai nimekseen Franciacorta joskus 1200-luvulla. Nimi juontuu alueella olleesta verovapaasta alueesta “curtes francae” - ranskalaisten tuomiovallan alla. Alue on nykyään tunnettu korkealoukkaisista kuohuviineistään, mutta jo ennen niitä alueella tuotettiin punaviinejä. Nykyään alueella toimii niin pieniä perheyrittäjiä kuin myös isompia yrityksiä, jotka ovat ostaneet jonkun tunnetun viinitilan. Ensin mainituista hyvänä esimerkkinä on Il Dosso, jossa vierailimme ja jälkimmäisestä Suomen Alkostakin saatava Ca del Bosco.

Alueella on kaksi viiniluokitusta:

• Franciacorta DOCG kuohuviineille
• Curtefranca valko-, rose- ja punaviineille

Perinteisen menetelmän
toinen käymien

Franciacorten kuohuviinit on tehty samppanjarypäleistä perinteisellä pullokäymismenetelmällä. Rypäleet ovat siis Chardonnay, Pinot Nero ja Pinto Blanco (italialaisittain kirjoitettuna) sekä näiden lisäksi paikallinen Erbamat. Näistä viljellyin on ensin mainittu, jonka osuus koko alueen viljelypinta-alueesta on noin ¾. Toisena tulee Pinot Nero. Itse viini siis tehdään pullokäymismenetelmällä (ensin tehdään normaalia kuplatonta valkoviiniä, joka sitten pistetään pulloon lisäten hiivaan ja sokeria → näin viini käy toisen kerran pullossa ja käymisen tuotteena normaalisti syntyvä hiilidioksidi jää pulloon). Viinin tekemisestä on erittäin tarkat ohjeet (https://italianwinecentral.com/denomination/franciacorta-docg/), joissa kerrotaan muun muassa sallitut rypäleiden sekoitussuhteet, käymis- ja kypsytysajat, jne. Ensimmäinen Franciacorta nimeä kantaneen kuohuviinin teki viinintuottaja Guido Berlucchi vuonna 1961 (ja isäntämme Matteon mukaan vuoden 1962 viini oli jo juotavaa).  Alue on saanut ensimmäisenä Italian alueena kuohuviineilleen DOCG-laatuluokituksen vuonna 1967. Italiassa nuo luokituksen tuovat mukanaan yllä mainitut tarkat viininvalmistusohjeet ja siihen liittyvän kontrollin. Franciacorta-viinit juodaan pääasiassa kotimarkkinalla ja vain 20% viineistä viedään ulkomaille. Alueen erikoisuus on viinityyppi saten (“sillki”), joka eroaa muista Franciacortan kuohuviineistä lähinnä siinä, että pullossa on hiukan pienempi paine.

Tuo Curtefranca puolestaa on itse asiassa perinteisempi alueen viinityypeistä, joskin Franciacortan saaman maineen vuoksi jäänyt pienemmälle huomiolle ja myös tuotannolle. Alueella tuotettiin siis näitä kuplattomia viinejä jo ennen kuohuviinien valmistuksen aloittamista. Liekä perua noista keskiajan ranskaliasyhteyksistä vinit tehdään perinteisistä Bordeaux’n alueelta lähtöisin olevista rypälelajikkeista: Cabernet Franc, Cabernet Sauvignon ja Carmènere punaviineissä sekä Chardonnay ja Pinot Bianco valko- ja roseviineissä.

No sitten varsinaiseen vierailuun viinitilalla. Näillä lomamatkoillamme olemme usein ottaneet kohteeksemme paikan, jonka lähellä on mahdollisuus vierailla viinitilalla. Vierailut tiloilla ja keskustelut viininviljelijöiden kanssa avaa viinien maailmaa aivan uudella tavalla. Samalla oppii aina jotakin uutta. Täällä Franciacortan alueella toimii viljelijöiden yhteenliitymä, jonka web-sivujen kautta on helppo tutustua viljelijöihin ja löytää heidän yhteystietonsa (https://franciacorta.wine/en/). Olemme usein valinneet jonkun pienen viljelijän, koska silloin pääsee juttelemaan itse viinintekijän kanssa. Vielä kun osoittaa tietävänsä jo jotakin viineistä niin vastaanotto on yleensä tuttavallinen ja esittelevä henkilö avautuu ihan eri tavalla (tälläkin kertaa puolentoista tunnin esittely venähti kahteen ja puoleen tuntiin.

Tällä kertaan kohteeksemme valikoitui Il Dosso Archetti niminen tila jokseenkin arpapelillä. Yksi päätekijä valintaa oli, että tilan täytyy sijaita kävelymatkan päässä paikallisjuna asemasta, joka juna on erittäin kätevä tapa liikkua alueella. Tila sijaitsee muutaman aseman päässä Iseosta tuon yllä mainitun Guido Berlucchin lähistöllä. Kävelimme Berlucchin ohi ja heillä on oikein vierailukeskus.

Isäntämme ylpeänä
savianforan vieressä

Kun saavuimme Il Dossoon hiukan etuajassa niin vastaanotto tuntui hiukan nuivalta. Vastassamme oli aamu-unisen (kello oli varttia vailla 12) oloinen kolmanen polven viinintekijä Matteo, joka pyysi odottamaan hetken. Hetken päästä palattuaan hän vei meidät ensin tilaa, jossa viinit käyvät.  Tällä kertaa pääosin terästankeissa, joskin erikoisuutena hänellä oli myös yksi savesta tehty anfora, jota käytettiin joidenkin punaviinien valmistuksessa. Tässä vaiheessa kysyin häneltä pihatiellä olevista köynnöksistä, joita poikkeuksellisesti kasvatettiin lähinnä Veneton alueella yleisessä pergolassa. Kysyin myös Erbamat-rypäleestä ja tämän jälkeen Matteon asenne muuttui - nämähän tietävät jotakin viineistä, eivätkä ole satunnaisia “turisteja”. Käymistankkein luota siirryimme alakertaan, jossa joistakin viineistä kypsytettiin tammitynnyreissä (lähinnä uusissa ranskalaisissa 225 litran barrique:eissa). Alakerrassa oli myös tuhansia pulloja kuohuviinejä kypsymässä. Näissä pulloissa ei ollut minkäänlaisia etikettejä vaan Matteo tunnisti eri viinit pullojen paikoista sekä korkin väristä (tässä kypsytysvaiheessa pulloissa on siis kruunukorkit, jotka vaihdetaan korkkikorkkeihin kun kypsytys lopetetaan).

Terästä

ja tammea

Lyhyen kierroksen jälkeen siirryimme maistelutilaan, joka oli tilan koon mukainen - pieni ja yksinkertainen. Itseäni oli jo vierailua varatessani ihmetyttänyt se, että jossakin käytettiin nimeä Il Dosso ja jossakin (kuten esim. Vivinossa) nimeä Archetti. Matteo kertoi, että tilan nimi on il Doss, mutta heidän sukunimensä olevan Archetti. 30-vuotiaan Matteon lisäksi tilaa pyörittää hänen isänsä. Toki käyttänevät tilapäistyövoimaa esim. korjuussa (joka muuten alueella sääntöjen mukaan tapahtuu aina käsin - ei koneella ja korjuukorin koko on rajoitettu 25 kiloon). Tilalla on viljelyssä 60 ha, joista osa omia ja osa vuokrattuja. Palstoja on tusinan verran siellä täällä ympäri aluetta ja vähän alueen ulkopuolellakin. Pienin palstoista on vain 300 m2 kokoinen. Viljelyksessä on käytännössä kaikki noista yllämainituista alueen rypälelajikkeista. Alueen yleisestä suuntauksesta poiketen Il Dosson viinit eivät ole luomua vaan tila käyttää kemiallisia torjuntamenetelmiä. Erilaisia viinejä on kolmisenkymmentä, joista kuohuvia kymmenkunta. Matteon isä on itse asiassa intohimoinen punaviinien ystävä, mutta kuohuviinit tuovat tilalle liikevaihdon.

Maistelimme 6 eri viiniä (ja yhden grapan): kolme kuohuvaa ja kolme punaista. Ensimmäinen viini oli puhdas vuosikerta chardonnay. Matteo tuntui olevan tarkka lasien muodosta ja antoi meille erilaiset lasit maistelua varten, joten voisimme vertailla miten viini aromit muuttuvat erilaisista laseista juotuna. Ja erohan oli huomattavan suuri. Matteo tuntui olevan oikein lasifriikki ja esitteli minkä tyyppisiä laseja hän itse käyttää tietyn viinin maistelemiseen. toinen viini oli puhdas vuosikerta pinot noir ja kolmas erikoinen sekoitus. Se oli tehty Nebbiolo- ja Pinot Noir -rypäleistä (50/50). Rypäleet olivat käyneet poikkeuksellisesti samassa yhdessä käymisastiassa (normaalistihan viinit käytetään erikseen ja sekoitetaan vasta pullotuksen yhteydessä). Tässä viinissä ei pullossa saa näkyä nimeä “Francacorta”, koska Nebbiolo ei ole alueen sääntöjen mukaan sallittu DOCG-luokitellussa kuoharissa. Viini oli luokiteltu “VSQ”. Kaikki viinit olivat erittäin laadukkaita, mutta toki eri tyyppisiä: chardonnay oli enemmänkin “seurusteluviini” kun taas pinot noir enemmänkin ruokailuun sopiva (täyteläisempi). Nebbiolo-sekoite oli ehkä nautiskeluhetkiin kuuluva.

Punaviineistä tarjolla olivat:

• l’Alternativo - puhdas Carmènere
  
• Medusa - puhdas Merlo
• Goletto - savianforassa käytetty Merlot ja Marzemino sekoite

Nämäkin viinit olivat erinomaisia, vaikka Matteo kertoi, että ei ihan Bordeaux´n laatutasoon pääsekään. Eritoten tuo Carmènere oli yllätys. En näin hyvää tästä rypäleestä tehtyä viiniä ennen maistanutkaan. Kyllä tällä alueella myös punaviinejä osataan tehdä. Laatutaso ainakin tällä tuottajalla on korkea.

Maistelun yhteydessä Matteo kertoi pitkät tarinat omasta viininvalmistusfilosofiastaan, alueen historiasta, laseista, viinibusineksesta, parmesaani ja gran padano juustojen eroista, millaisia viinejä hän itse mielellään maistelee ja kaikesta muusta jollakin tavalla viinejä liippaavasta. Viinien lisäksi hän oli kattanut pöytään myös juustoja ja lihajalosteita niin lähialueelta kuin myös muultakin pohjoisesta Italiasta.

Vierailu oli erittäin onnistunut ja mielenkiintoinen. Voin suositella jos tuolla päin liikutte. Mukaan lähti muistojen ja valokuvien lisäksi erikoinen kuivatuista rypäleistä tehty, pitkään kypsytetty 2013 vuoden makea punaviini, joka ihan viimeksi olimme maistaneet.